Voi, pakkohan mun on jatkaa kirjoittelua, kun niin toivotaan. Mutta kuten Myrkytar totesi, voipi olla, että hiukan harvemmin nykyään, on näköjään kädet aika täynnä vauvaa nykyisin...

Nyt on pakko esitellä blogin päähenkilö, vompatti, joka muuttui sukupuolen varmistamisen jälkeen vompattiinaksi... Eli muutama sananen neidistä.

Womppis on ainakin äiskän ja iskän mielestä helppo lapsi. Tosin äiskällä on vähemmän kokemusta, mutta kun muiden puheita kuuntelee, niin siltä tuntuu. Tosin neidillähän on huomenna ikää vasta kaksi viikkoa, joten kaikki voi muuttua... Joka tapauksessa, womppis on huikea nukkuja. Iltaisin syödään joskus yhdeksän - kymmenen tienoilla ja sitten simahdetaan. Äiskällä ja iskällä on kyllä pikkuinen kikka - täystankkaus. Sen seurauksena unta riittää yleensä yhteen tai kahteen saakka, joskus jopa kolmeen. Välillä äiskä herää katsomaan, onko kaikki kunnossa. Sitten syödään ja yleensä myös suoritetaan vaipanvaihto. Tällä tankkauksella unta riittää aamuun saakka, ellei sitten odottamaton nälkä iske. Yleensä kuitenkaan ei. Kaikkein mieluiten womppis tahtoisi nukahtaa äiskän ja iskän väliin, ja aika usein niin käykin. Siitä sitten toinen meistä nostaa pikkuisen omaan sänkyynsä. Aamulla alan inisemään sängyssäni joskus kuuden - seitsemän aikaan, mutta yleensä tissi ei vielä silloin kelpaa (vaikka mutsin tissit laulaa hoosiannaa siinä vaiheessa). Mielellään pikkuinen tahtoo silloin viereen nukkumaan. Mikäli nousemme ylös, womppis tulee mukanamme keittiöön jatkamaan uniaan, tai sitten köllöttelemme yhdessä sängyssä. Nälkä iskee vasta noin kahdeksan maissa, ja silloin ruoka saisi olla mielellään hyvin nopeasti suussa.

Aamupäivän womppis jaksaakin jo seurustella, tosin uni saattaa tulla hetkittäin. Myös ruokaa kuluu tiuhempaan tahtiin. Puolenpäivän ruoan jälkeen käyn päiväunille, ja siellä saattaa vierähtää useampi tunti. Välillä syödään lisää, ja sitten taas nukutaan. Illalla seitsemän maissa herätään ja sitten seurustellaan tuonne yhdeksään saakka.

Pikkuinen tykkää kovasti liikkeestä, vaunuissa on kiva olla, kunhan ne on liikkeessä. Samoin autossa viihdytään hyvin, paitsi liikennevaloissa jos joutuu seisomaan, niin sitten vähän känisen. Kylvyssä käynti on suosikkipuuhaa, kylvystä pois tulo ei niinkään, silloin yleensä kiukuttaa ja palelee. Sylissä on tietenkin kiva olla, varsinkin jos sylittäjä kävelee ympäriinsä.

Olohuoneen seinällä olevaa värikästä kukkataulua neitonen tykkää katsella, samoin muutkin värikkäät jutut on mieleisiä. Isin paidassa ollutta kuvioita ihmeteltiin eilisiltana pitkään.

Neuvolan tädin mukaan womppis on ikäisekseen oikein virkeä ja jäntevä lapsi, joka jo seurailee kovasti ympäristöään. Pikkuisen paino on jo alle kahdessa viikossa noussut 3630 grammaan, joten ruoka-aikana ollaan oltu paikalla.

Kiukutellakin toki meillä osataan, tosin ihanan harvoin. Joskus jos nälkä pääsee oikein kovaksi, niin silloin saattaa lentää pipo ja hanskat maahan, ja ääni kohota uhkaavasti. Muutaman kerran on myös mahakipuja podettu (äiskän moka, eka kerralla söin rucolaa, toisella ehkä hiukan liikaa sipulia...), silloin ei ollut kivaa kellään. Mutta yleensä neiti on hyväntuulinen ja aurinkoinen pallero. Kertakaikkisen ihana tietenkin. Mutta niin kai ne kaikki lapset ovat, ainakin vanhempien mielestä ;)