Meillä podetaan. Sitä itseään, koko perhe.

Käytiin miehen kanssa sikapiikillä keskiviikkona. Torstaina lähdin töihin, olo oli vähän hutera, mutta ajattelin, että se johtuu piikistä, ja että olo siitä kohenisi. Lounastaukoon saakka sinnittelin, sitten riitti ja lähdin kotiin. Pikku-H oli ollut aamulla vähän nuhainen ja räkäinen, ja miehen olo aavistuksen mun oloa heikompi, joten oli jo viisaasti jäänyt aamulla kotiin. Torstai meni lötkötellen, yöllä sitten "potti" räjähti. Ekana Henriikka oksensi sänkyyn. Sen jälkeen mä heräsin tekemään samaa, tosin vessaan. Perjantai jatkui samaa rataa... Eilen mies aloitti yökkäämisen, sitten jatkoi isompi tyttö.

Mä olen jo kunnossa, muu perhe edelleen potee...

Tänä aamuna käytiin Henriikan kanssa saamassa paikallisessa terveyskeskuksessa paha mieli. Neiti on tosiaan potenut torstain-perjantain välisestä yöstä saakka, ruoka ei ole oikein maittanut, juomaakaan ei neiti tahdo, pakottamalla vähän menee, mutta mieluummin ei. Ei kelpaa mehu, maitoa, vesi ei mikään. Eilisiltana aloin haistella pikku-neidin hengitystä, että se haisee tosi pahalle, suorastaan siis baari-illalle. Paitsi että pikkuiselle siitä ei kuitenkaan ole kyse. Aamulla haju vaan paheni, ja neiti alkoi olla ihan lötkönä, makasi vaan ja meinasi nukahdella syliin. Soitettiin sitten alueen keskussairaalan päivystykseen, joka neuvoi meidät lähtemään paikalliseen terveyskeskukseen saman tien. Kaahattiin sitten sinne, ja voi tylytys, mikä vastaanotto. Neidiltä otettiin tulehdusarvot, jotka olivat kyllä ihan ok. Verensokeri oli alhainen, ja sen olisin voinut kertoa ilman verikoettakin. Neiti ei pahemmin edes jaksanut välittää verikokeesta, makasi vaan. Paikalla oli ilmeisesti etelä-naapurista kotoisin oleva lääkäri, joka oli meidän saapuessamme terkkariin röökillä oven suussa. Jankutti vaan tytön ripuloinnista (kyllä, sitä on harrastettu myös) ja selosti, että pitää ripuloida 6-7 kertaa päivässä ennenkuin on vaarallista. Mutta mitä helkuttia tuo tyttö enää ripuloi, jos ei syö eikä juokaan mitään??! No ei mitään, lähettivät vaan kotiin.

Onneksi kotona tyttö sentään sitten suostui hiukan juomaan ja syömään vajaan puoli purkkia jugurttia. Tosin nekin tuli jo ulos, mutta jos sentään hetkeksi helpotti. Pikkuisen joi maitoa sen jälkeen ja nyt nukkuu. Mä laukkaan vähän väliä katsomassa potilasta, iltapäivästä raahaan neidin yksityiselle, jos on edelleen yhtä lötkönä. Mutta toivottavasti tämä tästä.

Parempaa ensi viikkoa odotellen...