Taas on kulunut tovi viime päivityksestä, mikähän kesälaiskuus on iskenyt, kun ei saa kirjoitettua. Toisaalta mitään kovin uutta ei tähän odotukseen kuulukaan.

Vauvan liikkeet on tosin muuttuneet jo jonkin verran säännöllisiksi. Iltaisin, kun rauhoittuu sohvalle lukemaan tai töllöä tuijottelemaan, niin silloin yleensä kaveri alkaa remuamaan. Joskus kun masua painaa vähän napakammin, niin tuntee tenavan hentoisen jalan tai käden. Selvyyttä ei oikein saa, kumpi on kyseessä. Mies on välillä hieronut mahaani, tuntuu muuten tosi mukavalta (kiitos rakas), varsinkin kun öljyn kanssa sen tekee. Silloin tenava tuntuu työntävän joko päänsä tai sitten arsensa tuohon ihan kylkeen kiinni, niin että tuntee, että joku omenan kokoinen pyöreä juttu siellä on. Liekö tenavakin sitten hellyydenkipeä. Mutsi on ainakin!

Keskiviikkona on raskauden toinen lääkäriaika. Kaikki on edelleen sujunut himuisen helposti, ainoa ongelma on viime viikkoina ollut tuo selkäsärky, joka tuntui yltyvän, kun palasin töihin. Toisaalta mun duunini on kyllä istumahommaa koneen ääressä, niin se ei välttämättä aina ole ihan parhaaksi. Välillä on pakko vähän jumpata työhuoneessa, ja välillä pitää nousta tekemään jotain seisaallaan.

Parin viikon kuluttua alkaa sitten se virallinen kesäloma. Me ollaan varattu jo aikoja sitten (eli ennen kuin tiedettiin babyn saapumisesta) matka Tunisiaan, pikkuisen jännittää sinne lähteä. Neuvolan täti suhtautui ihan kivasti reissuun, muistutti vaan erityisestä varovaisuudesta ruoan suhteen. Ja tietenkin rokotuksista. No, ne on kunnossa, tarvii vaan ottaa rauhallisesti siellä. Oltaisiin ehkä muuten muutettu matkakohdetta, mutta miehen 8-v. tytär (siis juu, mä olen äitipuoli, paha sellainen ;)) lähtee nyt mukaan elämänsä ekalle etelän reissulle, ja on ihan tohkeissaan, että "mä pääsen Afrikkaan", niin ei alettu sitten tuota kohdetta muuttamaan.

Mä en olekaan kirjoittanut näistä mun perhekuvioista. Eli miehellä on tosiaan 8-v. tytär edellisestä liitostaan. Neiti asuu meillä (mikä on joskus aika raskasta), koska hänen äitinsä on kuollut joitakin vuosia sitten. Tosin neiti on mieheni ja hänen ex-siippansa eron jälkeen asunut aina isänsä kanssa. Siispä mä tosiaankin oon äiskäpuoli, mutta varsinaisesti ihan pikkuisista lapsukaisista mulla ei ole mitään kokemusta. Tytön olen kyllä tuntenut 3-vuotiaasta saakka. Olin muuten aina ajatellut, että missään tapauksessa en mihinkään yh-iskään (niitä nyt ei ihan hirveästi kyllä olekaan) sekaannu, mutta kuinkas kävikään. Parempi olla sanomatta ei koskaan! 

Neitikin odottaa jo pikkusisarustaan innolla, ja käy joka ilta sanomassa myös masulle hyvät yöt. Kamalan liikuttavaa kyllä. Raskas tämä äitipuolen osa kyllä joskus on ollut, varsinkin alussa toivoi (ja edelleenkin joskus), että yhteistä aikaa olisi enemmän, mutta toisaalta, ehkä sitten joskus... Toisaalta mun vanhemmat mielellään ottavat neidin aina välillä viikonloppulomalle (ja neiti mielellään heille menee), joten ollaan päästy matkoille tai muuten vaan oleilemaan kahdestaankin. Ja samoin neiti voi sinne välillä mennä "iltalomalle", jos tahdotaan tehdä jotain kahdestaan. Mun vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla, niin homma hoituu kohtuullisen helposti. Miehen äiti kuoli pari vuotta sitten, ja isä asuu noin 800 kilometrin päässä, joten sieltä suunnalta ei ihan kamalasti apuja sitten tule. Tosin etelän reissun jälkeen neiti lähtee lomailemaan pohjoisen papan luo viikoksi, joten sitten saadaan pieni yhteinen loma, vompatin kanssa.