Ja sekin jo kääntymässä loppua kohti...

Täällä ollaan oltu taas kovasti kiireisiä, ja kirjoittelu on edelleenkin jäänyt. Mutta mukava huomata, että täällä käydään silti lukemassa, kiva kiva

Kotia on saatu vähitellen järjestykseen, kalusteet on saatu paikoilleen ja viime viikonloppuna sain vihdoin meidän makkariin matot ja verhot laitettua. Se olikin aika karun oloinen siihen saakka, mutta nyt jopa viihtyisä. Ihanaa, kun ei tarvii enää jokainen vapaa hetki miettiä kodin laittoa. Se varastokin on saatu suurin piirtein kuntoon, joten voiton puolella ollaan.

Henriikan kanssa ollaan aktivoiduttu käymään seurakunnan perhekerhossa kerran viikossa. Ihan mukava käydä siellä, ja nähdä muita äitejä, ja pikkuinenkin pääsee leikkimään kavereiden kanssa. Tyttö selvästi jo tykkää kavereiden seurasta, ja äiskästä ei välitetä lainkaan. Tai no, välillä pitää tarkistaa, ettei äiti ole karannut, mutta ei kovin usein.

Nukkuminen on meillä edelleen varsinainen murheenkryyni. Miten niin helposta ja hienosti nukkuvasta vauvasta tulikin varsinainen yökukkuja. Tai siis ei, ei meillä nyt ihan kamalan kauheaa ole, riippuu kovasti yöstä, mutta kokonaista yötä ei edelleenkään ole nukuttu, ja harvassa on ne yöt, että herätyksiä olisi vain yksi. Viime yö tosin oli melkoisen helppo. Mies kävi laittamassa jossain vaiheessa yötä tuttia paremmin neidille ja kolmen jälkeen annoin hänelle maitohömpsyt.

Siis juu, meillä syödään edelleen öisin. Määrät ei ole suuren suuria, mutta neiti ei rauhoitu muuten millään. Vähitellen olisi pakko päästä tuosta yösyönnistä eroon. Miehellä on loma lokakuussa, päätettiin vielä vetkuttaa sinne saakka, pääsee helpommalla, kun molemmat voi loikkia neitiä rauhoittelemaan. Hyviä kikkoja tähän ongelmaan otetaan mielellään vastaan.

Muutenkin päädyttiin "helppoon" ratkaisuun näiden yöhärdellien suhteen. Neitihän siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan jokin aika sitten. Alku meni hienosti, mutta sitten alkoi täysi hässäkkä. Yöllä herättiin tunnin välein ja vanhempien pinna kiristyi. Matkasänky oli jäänyt meidän huoneeseen, joten eräänä yönä sitten tuskastuin ja siirsin neidin nukkumaan siihen. Ja kas, loppuyö nukuttiin hienosti. Päätettiin sitten seuraavana yönä jättää hänet suosiolla meidän huoneeseen ja yöt rauhoittuivat kummasti. Edelleenkin siis heräillään, mutta ei lähellekään samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Neuvolan tädin kanssa juttelin, että kyseessä voi olla jonkinlainen eroahdistus, ja kokeillaan sitä omaa huonetta sitten myöhemmin.

Ensi viikon sunnuntaina Henriikka sitten täyttää yhden vuoden. Aika on mennyt mahdotonta vauhtia, ja melkein on päässyt unohtumaan, kuinka pienestä kääröstä silloin huolehdittiin.  Eilen näin serkkuni vauvaa, joka on puolitoista viikkoa vanha, ja voi hyvänen aika, kuinka pieneltä käärö tuntuikaan. Oliko Henriikka muka vuosi sitten yhtä pieni?!? Vauva oli ihana, mutta mitään vauvakuumetta käärö ei saanut aikaiseksi. Kunhan nyt Henriikan kanssa opetellaan nukkumaan, niin ehkä sitten voi harkita sisarusta. Eli tällä menolla ei vielä pitkään aikaan...