Eilen käytiin katsomassa vauvelia ultrassa ja todettiin samalla niskapoimuturvotus, joka näytti ihan normaalilta. Kävin joku viikko sitten verikokeessa ja tämä ultra liittyi nyt siihen, seulottiin pois poikkeavuudet. Negatiivista näytti kokeen tulos, eli kaiken pitäisi olla hyvin pikkuisella.

Oli mukava nähdä pikkuinen heilumassa ympäriinsä masussa, varsinkin kun nyt on ne kriittiset viikot ohitettu. Tänään mennään siis viikoilla 12+5. Tosin eilinen ultra näytti, että laskettu aika olisi vähän myöhemmin, 27.12, mutta koska heittoa on noin vähän, ei sitä varsinaisesti ruvettu muuttamaan. Eli neuvolakortin mukaan LA on 23.12. Itse kyllä tiedän (kyllä, nyt on kyseessä tieto, mutta ei siitä sen enempää), että tuo 23. päivä ei voi pitää ihan paikkansa, mutta väliäkös tuolla. Sielläpäin kuitenkin. Ainoa, mihin taitaisi oikeasti vaikuttaa, on äitiysloman alkaminen, mutta eipä kai siinäkään muutamalla päivällä niin merkitystä ole.

Henriikka-neidillä alkoi taas elo maistua, kun saatiin isi kotiin. Perjantai-ilta meni hienosti, mutta lauantaina iski sitten kiukku, ja mikään ei ollut hyvin. Sen jälkeen on sujunut hienosti ja yötkin on maltettu nukkua kokonaan. Paitsi no, tänä aamuna joku kurja oli käynyt kastelemassa neidin sängyn, ja tyttönen heräsi jo vartin yli viisi. Tuli sitten äiskän ja iskän viereen köllöttämään, ja äiskä sai ainakin kymmenen ihanaa halia ja pusua, kun ei meinannut jaksaa nousta ylös sängystä

Perheen isommalla neidillä sen sijaan on elo ollut vaikeampaa. Ilmeisesti murroikä pukkaa vähitellen päälle, ja käytös on sen mukaista. Tuntuu, ettei neiti enää muuta osakaan kuin kiukutella. TODELLA ärsyttävää ja väsyttävää, joskus (kuten tänään) tuntuu, että on ihan lopussa koko tilanteeseen, ei meinaa jaksaa koko kakaraa (anteeksi inhottava ilmaus) ollenkaan. Isommalla neitokaisella on vielä eräs onkelma, joka vielä lisää tätä kuormaa. En siitä olekaan kirjoittanut, mutta nyt oon niin poikki koko tyttöön, että pakko purkautua.

Eli neitokaisella on ollut koko "koulu-uransa" vaikeuksia keskittymisen kanssa. Ohjeiden kuuntelu ei suju, tavarat hukkuu, läksyjä ei muka koskaan ole, kokeita ei muisteta ymsyms... Siis periaatteessa ihan normaalia, mutta ei kuitenkaan. Nyt vihdoin keväällä tähän alkoi opettaja ja kuraattori puuttumaan, ja eilen oli sitten keskustelu psykologin kanssa. Eli jokin on vialla, mutta vielä ei tiedetä mikä. Ilmeisesti jonkinsortin keskittymishäiriö, ADHD tms. Ensin kuitenkin on edessä neurologiset tutkimukset, jotta mahdolliset neurologiset ongelmat tipautetaan pois. Ärsyttävää tässä on se, että vaikka kotona tämä on huomattu jo vuosia sitten ja asiaan on yritetty hakea apua, sitä ei tahdo saada, koska neidin koulumenestys on kuitenkin ollut "liian hyvää". Tyttö siis pärjää hienosti koulussa siitäkin huolimatta, että näitä ongelmia on jatkuvasti. Tosin kotonahan tuo pärjääminen tarkoittaa sitä, että joka päivä on muistutettava lukuisia kertoja läksyistä, kokeista, koulutarvikkeista... Tyttö on onneksi kiinnostunut oppiaineista, ja siksi ne osaa hienosti, mutta asiat, mitkä ei kiinnosta (eli ne koulutarvikkeet, läksyt jne.), niin niitä ei vaan neiti pysty muistamaan. Huh, joskus tuntuu, että käy ala-astetta uudelleen, ainakin läksyjen osalta.

Kotona nämä ongelmat näkyvät lähinnä sillä tavoin, että asiat on pakko tehdä päivästä toiseen täysin samalla tavalla, muuten neiti joko unohtaa ne tai sitten jotenkin vääntää asiat päässään niin, että jatkossa voi tehdä miten tahtoo. Toki ymmärrän, että rutiinit on lapselle välttämättömiä, mutta toivoisi, että joskus voisi edes tehdä jonkinlaisia poikkeuksia, jos vaikka on vieraita kylässä.

Toivottavasti tähän saataisiin jonkinlaista apua nyt vihdoin viimein. Nyt tyttö olisi lähdössä pappansa luo muutamaksi viikoksi lomailemaan. Sinänsä ihana idea, saisi itsekin vähän lomaa, mutta huono puoli siinä on se, ainakin aikaisempaan kokemukseen perustuen, että lomalla kaikki ns. kotisäännöt unohtuvat, ja homma on kahta kauheampi, kun niitä sitten viikkotolkulla taas loman jälkeen harjoitellaan. Pappa kun ei oikein tunnu ymmärtävän ongelmaa.

Äh, luin tuota tekstiäni, se kuulostaa vähän omituiselta, siis tuon isomman suhteen. Tai siis siltä, että me pidettäisiin ns. normaaleja asioita jotenkin maailmanloppuna. En vain jaksa nyt alkaa asioita erittelemään tuon tarkemmin, asioiden selvittely on kuitenkin kesken, ja en oikein saa nyt ajatuksiani kuitenkaan selkeästi paperille. Parempi lopettaa ja ruveta puuhaamaan muuta...