Olen jo tovin odotellut, että Hillaselle puhkeaisi ensimmäisiä hampaita, mutta ei siellä suussa ole mitään kiillellyt. Kunnes nyt sitten rytisee ihan urakalla. Pari viikkoa sitten öistä tuli kitinää, käninää ja tunnin välein hyssyttelyä. Eli siis tosi hauskaa. Noo, unettomien öiden, huonosti syötyjen päivien ja mahtavan räkämäärän saattelemana pikkuneidin alaleukaan ilmestyi kerralla kaksi pientä nystyä, joita myös hampaan aluiksi sanotaan.

Yöt paranivat, ruokahalu tuli takaisin ja päivisin ohjelmassa oli taas muutakin kuin jatkuvaa kitinää. Vajaan viikon verran. Nyt tehdään sitten jo uusia hampaita. Olikos tämä näin haastavaa pari vuotta sitten? Ilmeisesti ihmisen muisti on lyhyt. Hyviä yöunia odotellen...