Onhan taas ollut hieman pidempi tauko kirjoittelussa, mutta ei mitään erityistä ole kyllä tapahtunutkaan. Ihan tavallista arkea neidin kanssa.

Pikku-neiti on viime aikoina "oppinut" hieman paremmin syömään kiinteitä sapuskoja, nyt melkeinpä kaikki menee alas, toki tietenkin hedelmämössöt on parempia kuin muut. Paitsi persikka. Persikka ei käy. Äiskän mielestä persikka on kyllä ihan hyvää. Henriikan mielestä ei.

Sain viime viikolla vihdoin aikaiseksi keitellä ekat mössötkin itse, bataattimössöä tein, ja pakastelin jääpalarasiassa. Pitääkin olla varovainen, kun saunasiideriin hakee jääpaloja Tai voishan se olla ihan hyväkin yhdistelmä... Porkkanaa ei meillä ole vielä kokeiltu, pitäisi käydä ostamassa niitä ja keitellä.

Yöt meillä on viime aikoina ollut hiukan levottomia. Neitokainen on oppinut mahalleen kääntymisen taidon oikein hyvin. Öisin siis jossain vaiheessa väännetään mahalleen, mutta siitä ei sitten osata kääntyä takaisin. Ja sehän on selkeä kiivaan ähinän paikka. Neiti myös vääntää itsensä ihmeelliselle mutkalle nukkuessaan (miten ihmeessä niin voikaan nukkua?!?) ja siitä sitten matona edetään kohti sängyn päätyä. Ja ähinä alkaa, kun pää kohtaa sängynpäädyn tai vaihtoehtoisesti ollaan ihmeellisesti poikittain siellä päädyssä. Neiti ilmiselvästi tarvisi isomman sängyn! Jospa vanhemmat vaikka siirtyisi suosiolla lattialle, ja Henriikka saisi heidän sängyn?!? Henriikka itse ei juuri noihin tapahtumiin herää, mutta vanhemmat kyllä. Syömistä meillä ei onneksi vaadita kuin kerran yössä, ja tuo neidin siirtely sängyssäkin hoituu kyllä melkolailla puoliunessa, joten ihan kamala väsy ei ole vieläkään päässyt vaivaamaan. Toki kiivaasti edelleen odotellaan niitä ensimmäisiä yhdeksän tunnin katkeamattomia unia...

Pikku-Henkka on myös löytänyt äänensä!! Leikkimatolla "jutellaan" kiivaasti pehmoleluille ja muillekin leluille, samoin kun äiskä ja iskä ja sisko jututtaa, niin silloin kerrotaan mielipiteitä melkoisen kovaan (ja kimakkaan) ääneen. Vieraille sen sijaan ei juuri jutella. Mummolle ja vaarille ehkä vähän, kun ne on tuttuja ja niitä nähdään usein, mutta muille ollaan aika lailla hiljaa, tai sitten "lämmittely" vaatii jonkinlaisen tovin. Eilisiltana oli taas kovasti sanottavaa, mutta sitten naapurin mies tuli piipahtamaan, niin loppui jututkin samantien. Kun hän lähti, alkoi taas höpötyskin. Hassu neiti.

Ensi viikkoa odotellaan meillä jo kiivaasti, silloin on isosiskolla ja miehellä hiihtoloma. Ihanaa, kun voi köllötellä yhdessä pitkään sängyssä! Mukavaa loppuviikkoa taas kaikille, ketkä täällä sattuvat piipahtamaan! Voipi olla, että raportointi jää taas ensi viikkoon!