No niin, lääkärissä on taas käyty. Pikku kaveri voi masussa hyvin, sydänäänet oli hyvät ja vilkkaasti pikkuinen masussa liikuskeli. Raskausviikkoja on tällä päivämäärällä 23+4.

Mullakin kaikki oli muuten ihan kunnossa, mulla on vaan vähän runsasta valkovuotoa. Ei sinällään mitään vakavaa, sain siihen jotain kapseleita. MUTTA. Just kun olin kiivennyt lääkärin pöydälle, niin masu pingottui ihan kovaksi. Oon huomannut, että joskus käy niin, varsinkin jos oon liikkunut, ja vähän kiireellä taas juoksin lääkäriin. Lääkäri siihen sitten totesi, että ihan selkeä supistus. Mä olin ihan ihmiskysymysmerkkinä! En ole tajunnut, että se on supistus. Oon ehkä vähän tyhmä odottaja, mutta en vaan ole noihin pahemmin kiinnittänyt huomioita. Olen aina ajatellut, että jos supistus tulisi, niin se olisi edes hiukan kivulias tai ikävän tuntuinen. Mitenkään kivulias tai oikeastaan yhtään minkään tuntuinen kun tuo ei ole. Juteltiin sitten, että tuleeko niitä useinkin. Yleensä ne taitaa liittyä liikkumiseen tai johonkin nosteluun tai muuten ponnisteluun. Huh, tuntuupa pelottavalta. Toiveissa kun olisi, ettei pikkuinen vielä alkaisi suunnitella maailmaan tuloa. Siispä jatkossa on otettava rauhallisesti, ja jätettävä painavien esineiden nostelu muille, samoin kuin muukin rehkiminen. Ja jos supistelu jatkuu edelleen, niin kuulemma edessä on sairausloma. Mun pitää nyt viikko seurailla tilannetta, ja toivoa parasta. Tosin mulla ei ole kuin ensi viikko enää töitä jäljellä ennen kesälomaa, joten ehkei tässä nyt sentään saikulle jäädä. Mutta tuleva loma tarvii ottaa todellakin lomailun kannalta. Mies saa lääkärin mukaan hoitaa siivoamiset. Se kyllä sopii mulle! Hiukan jännitti, että mitä tulevasta matkasta sanotaan, mutta lupa matkustukseen ja lentämiseen kyllä tuli. Lähinnä loma taitaa sitten mennä uima-altaassa tai aurinkotuolissa lojuen. Tuleehan levättyä kunnolla!