Tänä aamuna siis kävin lääkärillä, ja samalla se oli neuvolakäynti. Ja kuten epäilinkin, selkä ei juuri silloin vihoitellut. Mutta ihan hyvä, että kävin joka tapauksessa. Nuo selkäkivut on lihaskipuja, suurempaan huoleen ei siis ole syytä. Tarvittaessa sitten jään sairauslomalle niitä parantelemaan. Vielä nyt kuitenkin olen töissä. Itse asiassa työaamuja on enää 19 jäljellä, tätä aamua ei enää lasketa.

Muutenkin kaikki sujuu edelleen hyvin. Hemoglobiini oli noussut 118:sta peräti 129:n. Samoin verenpaine on edelleen ihan kohdillaan 119/77. Painokaan ei ollut noussut edellisestä, reilun 3 viikon takaisesta punnituksesta kuin 400 grammaa. Kaikkiaan mun paino on tähän mennessä noussut noin 10 kiloa. Onneksi ei enempää. Aluksi tuntui, että se nousi ihan kamalaa vauhtia, samoin tuntui, että maha tuli tosi aikaisessa vaiheessa näkyviin ja kasvoi mahdotonta vauhtia. Nyt on sitten tasaantunut tuokin.

Siispä ei tässä kummempia kuin odottamista. Tänään on muuten tasan 2 kuukautta laskettuun aikaan. Aika menee varmaankin oikeasti ihan nopeasti, mutta juuri nyt tuntuu, että synnytykseen on vielä kamalan pitkä aika. Toisaalta mistäpä sitä tietää, milloin se h-hetki sitten todellisuudessa on. Onneksi tämän kuukauden kalenteri on töiden lisäksi aika täynnä kaikenlaista ohjelmaa, joten aika menee siltäkin osin varmaan ihan vauhdikkaasti. Tänä iltana on tiedossa jännää... Ainakin pikku-neidille. Mies lupasi viedä neidin sirkukseen, itse ajattelin alun perin jäädä köllöttelemään kotiin. Mies sitten alkoi innostaa muakin, että lähde nyt mukaan katsomaan. Joten ilmeisesti pitää kyseinen riemu käydä kokemassa. Totuuden nimissä, edellisestä kerrasta on varmaan 20 vuotta aikaa, niin että ehkä sitä voisi käydäkin verestämässä muistoja. Tosin kovin paljoa ei ole tuosta edellisestä kerrasta jäänyt mieleen. Jännä mennä uudelleen!