Eilen oli pikkusemme ensimmäinen syntymäpäivä ja sitä juhlittiin ison kummi ja sukulaisjoukon kanssa. Samalla tosin juhlitiin isosiskon alkuviikosta olleet 10-v. synttärit ja tupaantuliaiset. Vieraita kävi lähemmäs 50, joten vauhtia ja vilinää oli. Hyvin pikkuinen päivänsankari kuitenkin jaksoi juhlia, vaikka päiväunet ja syömiset vähän ratuperälle jäivätkin. Tai syötiinhän meillä, kakkua, mutta "oikeat ruoat".

Itse harrastin lauantaina vuoden takaisten tapahtumien muistelua. Tippa oli välillä silmässä, kun mietin, kuinka kamalan nopeasti aika menee. Vastahan siitä on vuosi, kun saimme syliimme pienen, avuttoman ihmisenalun, ja nyt meillä on jo touhukas taapero, joka juosta viipottaa paikasta toiseen. Vaikka välillä olenkin kaipaillut jo takaisin työelämään, niin kyllä joka päivä on myös tyytyväinen siihen, että saa pienen kanssa olla kotona. Kohta sekin aika on ohi. Ja taas alkaa itkettää... Muistelua eilen lisäsi vielä se, että meillä kävi kaksi ihan pientä vierasta, joilla kummallakaan ei ollut ikää vielä kuukauttakaan. Voi että, oliko Henriikkakin todella niin pieni vuosi sitten!? Miten se on päässyt unohtumaan näin nopeasti?

Meillä tosiaan kävi paljon vieraita ja molemmat neidit saivat myös isot kasat lahjoja. Äiskä on erityisen tyytyväinen kaikkiin hienoihin vaatteisiin, mitä saatiin, mutta pikkuneiti taisi kuitenkin tykätä enemmän uusista, kivoista leluista. Hienoin taisi olla vauvanukke, jota aamulla touhukkaasti syötettiin. Samalla aamupalan taisivat saada myös pehmolelut ja uusi, hieno kuorma-auto tulevia pihaleikkejä silmälläpitäen.

Tänään iltapäivällä mennään 1-vuotiskuvaukseen ja ensi viikolla on 1-vuotisneuvola. Mielenkiinnolla odotan neidin tämän hetkisiä mittoja. Ainakin koon 74 vaatteet alkavat käydä pieniksi. Ja äiskän hartioiden jumituksesta päätellen painoakin on tullut rutkasti lisää...

Eilisiä synttärikuvia en ole vielä saanut kamerasta ulos, mutta tässä kuva vuoden takaisesta ajasta ja muutaman viikon vanha kuva nykyisestä taaperosta.