Huh, onpa taas aika mennyt vauhdilla. Meillä on "lomailtu", siis mä olen nyt vuosilomalla ja mies viettää isäkuukautta. Vuosiloman jälkeen jään siis vielä vuoden loppuun saakka kotiin, mutta nyt mennään näin, vielä tämä ja ensi viikko.

Kiirettä on siis pidellyt. Rivari on myyty ja ollaan sitten omakotitalon omistajia. Tosin edelleen asutaan tässä rivarissa ja talon pitäisi valmistua elokuun puoliväliin mennessä. Pari viime viikkoa on siis mennyt ensin pankissa ja vakuutusyhtiössä juosten ja sen jälkeen huonekalukauppoja kierrellen ja vertaillen. Koska tilaa tulee rutkasti lisää, joudumme, tai pitäisikö sanoa pääsemme hankkimaan hiukan lisää kalusteita. Mutta huh, jännää on ollut. Talo alkaa siis olla valmis, viimeistelytöitä siellä tehdään, ja jos hyvin käy, niin saatetaan päästä jo hiukan aikaisemmin sinne asumaan.

Pihahommat talosta jää sitten meidän harteille, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, että saavat jäädä ensi kesään. Kunhan nyt saadaan sisätilat asuttaviksi.

Tavaroiden pakkaaminen pitäisi vähitellen aloittaa. Harmi vaan, että se homma on NIIN helppo siirtää huomiseen... Ei oikein kiehdo, mutta pakkohan se olisi. Tosin viime tipassa on ennenkin saatu hyviä tuloksia.

Pikkuneiti kasvaa kovaa vauhtia ja oppii uusia asioita koko ajan. Ostettiin Henriikalle muutama viikko sitten semmoinen "vauvarollaattori", siis kävelytukikärry, en oikein tiedä sille parempaa nimeä. Sen avulla neiti kävelee ympäriinsä, huono puoli on, että kärryn kääntäminen ei vielä onnistu. Tytteli myös seisoo välillä jonkin verran ilman tukea, välillä pitkiäkin aikoja, mutta sitten mieleen muistuu, että tätähän mä en osaakaan... Ekoja askelia on odotettu, mutta ei ihan vielä. Epäilenpä kuitenkin, että kauaa ei enää tarvitse odottaa.

Näiden hienojen taitojen vastapainona nukkuminen on nykyisin aika levotonta. Öisin herätään monta kertaa, tai joskus neiti ei edes herää, mutta metelöi muuten vaan unissaan. Odotan jo ihan kamalasti sitä, että saadaan Henriikka omaan huoneeseen sitten uudessa kodissa, josko ne yötkin edes hiukan rauhoittuisivat. Ainakaan itse ei sitten heräisi ihan joka inahdukseen.

Mutta tässäpä viime aikaisia tapahtumia, aika asuntopainotteisiahan nuo ovat... Nyt ollaan toki nautiskeltu siitäkin, että koko perhe on kotosalla. Voipi olla meillä tytöillä sitten outoa, kun mies parin viikon päästä palaa töihin. Ja varsinkin sitten, kun isompi palaa kouluun. Mutta onneksi on vielä muutama viikko yhteistä lomaa!