Onpa mennyt taas kerran tovi edellisestä päivityksestä. Tässä välissä on jotain pientä tapahtunutkin...

Äiskä ja iskä ovat "romantiikka"illan jälkeen viisastuneet, ja jääkaapissa nököttää pullo skumppa mahdollisia pikatilanteita varten. Kiitos vaan vinkistä :) Ja äiskä yrittää myös viikonloppuisin varautua jo vähän aikaisemmin mahdollisilla näteillä vaatteilla. Jos vaikka... ;)

Viime lauantaina olin ekan kerran ulkona piiitkään aikaan. Mulla oli pikkujoulut, ja oltiin ensin hohtokeilaamassa ja sitten käytiin syömässä. Huomasin, että keilailu on edelleenkin mulle haastava laji. Jollain ihme tuurilla onnistuin saamaan yhden kaadonkin, mutta muuten lähinnä keskityin kolistelemaan rännejä. Oli suorastaan mahtava käydä syömässä, kun sai ihan rauhassa syödä, yleensä kotona pikkuinen vaistoaa, jos mama syö. Silloin on hänelläkin nälkä, vaikka olisi ollut hetkeä aikaisemmin mitä syvimmässä unessa. Toisaalta toisen tekemää ruokaa on aina ilo syödä. Käytiin vielä istumassa muutaman kaverin kanssa tovi baarissa. Oli kyllä hauskaa olla vähän ulkoilemassa, ja jutella muitakin kuin vauvajuttuja, vaikkakin kyllähän niitäkin sinne väliin mahtui. En kuitenkaan jaksanut olla kovin myöhään, kotiin lähdin joskus puolenyön aikaan. Vaikka vauveli nukkuukin yleensä hyvin, niin silti tuo jokaöinen herääminen väsyttää.

Vompskula teki muuten viime viikolla uuden nukkumisennätyksen. Meillä nukahdettiin joskus yhdentoista aikoihin, ja neiti heräsi tankkaamaan vasta viideltä. En meinannut uskoa kelloa, kun sitä katsoin. No, tämä ei ole toistunut, ja nyt on rytmi vakiintunut suurin piirtein niin, että kahdelta herätään ja seuraavan kerran viiden aikaan. Välillä nukutaan kyllä kuuteenkin saakka, siitä tykkään kovasti. Nousen yleensä jo silloin ylös juomaan aamukahvin miehen kanssa.

Ristiäisiin on enää kaksi viikkoa aikaa! Saatiin vihdoin eilen kutsut tehtyä, tänään kiikutan ne postiin. Ne piti kyllä tehdä ajat sitten, mutta... No, ei kai vielä ole liian myöhäistä, vaikka aika viime tippaan jäikin. Onneksi tärkeimmät, eli nimi- ja kummiasiat on kunnossa, nyt mietin tarjottavaa. Mun äiti tekee maailman parhaita karjalanpiirakoita, ja lupasi leipoa niitä ristiäisiin. Samoin täytekakku hoituu sieltä. Muuten ajattelin tehdä joulutorttuja, onhan silloin eka adventti ja kenties pipareitakin. Lisäksi voileipäkakkua pitäis  joko tehdä tai sitten tilata jostain. Katsotaan nyt, kuinka se suoritetaan.

Tuosta otsikosta muuten voisin kertoa. Meidän yleensä rauhallinen ja aurinkoinen tyttelimme on alkanut saada mahdottomia iltaraivareita. Pikkuinenhan on päivisin hyvinkin nätisti, eikä yleensä pahemmin itkeskele. Ekat ihanat, hampaattomat hymytkin on nähty. Niistä on vaan ihan mahdoton saada valokuvaa. Yleensä aamupäivisin, kun on herätty ja saatu masu täyteen maitoa, hymykin irtoaa helpoimmin. Mutta kun tulee ilta... Jonnekin yhdeksään saakka menee hienosti. Syödään ja vaihdetaan yöpukua päälle ja katsellaan telkkaria peiton alla köllötellen. Ja leikitään kamelilla (sillä isosilmäisellä otuksella, joka tuotiin Tunisiasta, se on paras, ja sille "jutellaan" ja sitä muksitaan). Mutta sitten alkaa raivoaminen. Pahimmillaan valtaisaa karjumista on kestänyt reilun tunnin. Ei auta tissi, tutti tai hyssyttely. Se auttaa, kun vauva on olkapäällä ja kävellään ympäriinsä. Baby vaikuttaa nukkuvalta, mutta kun hänet lasketaan sänkyyn, niin huuto jatkuu. Nälkä hänellä ei ole, en tiedä sitten onko kyseessä vatsan kipristely. Tosin on annettu Cuplatonia, mutta ei auta. Vai onko parka sitten yliväsynyt?!? En tiedä, mutta ikävää tämä on. Tosin sitten kun rauhoitutaan, niin uni tulee helposti eikä väninöitä sängystä kuulu.

Mutta nyt taidettiin herätä, alkaa heiluminen sohvalla olla sitä luokkaa. Vinkkejä tuohon iltakarjumiseen otetaan kiitollisuudella vastaan!!