No niin, pähkäily on loppunut. Tänään kävin virkapaikalla allekirjoittamassa hoitovapaapaperit, tämän vuoden loppuun olen neidin kanssa kotona. En vaan raaski häntä vielä laittaa hoitoon, vaikka töissä käydessä tulikin hiukan semmoinen olo, että olisi sinnekin jo mukava palata. Toimeentulo tässä tietenkin mietityttää, mutta olen ajatellut, että jos syksyyn mennessä kehittäisin jotain tekemistä, olkoonkin sitten ilta- tai viikonloppuhommia. Kyse on kuitenkin vaan puolesta vuodesta, joten eiköhän sen jaksa.

Joka tapauksessa olo on helpottunut, olen saanut päätöksen aikaiseksi ja toteutetuksi. Vielä tietenkin pitäisi käydä Kelassa kirjoittelemassa papereita, mutta jos vaikka huomenna. Käytännössä mies on siis heinäkuun isäkuukautta viettämässä, ja mä olen samaan aikaan kesälomalla virastani. Kuitenkin jos jotain muuta hommaa löytyy, niin sitä sitten tekemään, mikä jottei. Mutta nyt muutaman päivän aion nautiskella päätöksestäni.

Nautiskelen myös taas yh:na olemisesta, mieshän oli viime viikonlopun leirillä, kävi kaksi yötä nukkumassa kotona, ja tänään lähti johonkin seminaariristeilylle... Juupa juu, nehän tiedetään. Nyt vaan likkojen kanssa toivotaan rutkasti tuliaisia, saapa nähdä kuinka meidän käy! Äiskälle kelpais pullollinen hyvää punaviiniä ja ehkä joku kesätuoksu, isompi tahtoo tietenkin karkkia. Henkka nyt ei tahdo vielä mitään, mutta ehkä joku lelu yllättäisi.

Nyt neidin taisi ähellyksestä päätellen yllättää joka nälkä tai kakka, pitänee mennä ottamaan selvää, kummasta on kyse! Viikonloppuja kamuseni