Vieläkään... Laskettu aika meni, Joulu meni, Viattomien lasten päiväkin meni... Mutta vauva ei ole vielä tullut. Eilisiltana mahassa kävi mieletön vääntäminen, teki välillä tosi kipeääkin, mutta supistuksia nolla (tai ainakaan kivuliaita semmoisia). Illalla kaveri kuitenkin rauhoittui, ja yö nukuttiin hyvin. Nyt sitten jännätään, syntyykö vauva tänä vuonna vai ensi vuonna. Itse toiveissani kallistun ensi vuoteen, mutta saa nähdä.

Huomenna olisi neuvola, siis jos on. Katsotaan nyt kommentit sieltä sitten. Viikko sitten neuvolassa jo puhuttiin, että jos ei synny ennen 4. päivää, niin silloin on käynti äitiyspolilla ja mahdollinen käynnistys 6. päivä. Mutta katsellaan, siihen on vielä reilu viikko aikaa. 

Kaikki ässät on tullut testattua, lisättynä shoppailulla (se vaan väsytti) ja suklaalla (tuli vaan ähky olo). No, odotellaan vaan sitten...

Joulu meni nopeasti ja rennosti. Aattona oltiin iltapäivään saakka kotona, sitten siirryttiin hautausmaan kautta vanhempieni luo, jossa joulua viettivät myös veljeni perhe ja veljen vaimon isä. Pukki kävi ja toi lapsille isot kasat lahjoja. Äiskäkin oli ollut kilttinä, sain mukavia lahjoja, kaikkien ihanin taisi olla lahjakortti kauneushoitolaan. Aah, odotan jo kovasti, että pääsen johonkin ihanaan hierontaan tai hoitoon. Henriikkainen oli tohkeissaan lahjoistaan eikä pelännyt joulupukkiakaan juuri lainkaan. Syliin ei tahtonut mennä, mutta kävi reippaasti sanomassa pukille käsipäivää. Pikkuisen ensin katseli valkopartaa ihmeissään, mutta totesi sitten ihan kivaksi tyypiksi. Joulupäivät meni sitten kotona köllötellessä ja pikkuisen käytiin kyläilemässäkin.

Mutta eipä täältä odotusta kummempaa, rauhallisesti menee päivät. Mies onneksi lomailee tämän viikon, niin on Henriikan hoitoapua, ei oikein enää kamalasti jaksa hänen kanssaan touhuta. Ja onpahan seuraa tylsistyneelle odottajalle.