Viimeisiä lomapäiviä viedään... Toisaalta on vielä ihan kiva päästä sorvin ääreen vielä vähäksi aikaa, toisaalta niitä lomahelteitä edelleen odotellen. Mutta kyllä ne sieltä tulee! Sitten kun minä olen sorvin ääressä.

Viime viikonloppuna käytiin pohjoisessa ja automatka sujui yllättävän kivuttomasti. Tosin pidettiin aika usein taukoja, joten kovin pahasti ei ehtinyt missään vaiheessa puutua. Miehen kurssikaveri sieltä pohjoisesta myi meille vauvakamoja, joten nyt on pikkuista odottamassa sitteri, sänky, vaunut sekä muuta tilpehööriä. Saatiin koko setti 180 euron hintaan. Sänky piti alun perin kunnostaa mun vanhasta sängystä, mutta kun saatiin hyväkuntoinen näin, niin päädyttiin sitten tähän ratkaisuun. Kaikki suuremmat ostokset pikkuista varten on melkeinpä kasassa, itkuhälytin pitäisi käydä hankkimassa. Samoin vaatetta. Ihan pelkkien kamojen takia ei pohjoisessa oltu, käytiin miehen isällä jokakesäinen visiitti. 

Äitiyspaketti ei ole vielä tullut, mutta päätös tuli alkuviikosta, joten parin viikon kuluessa pitäisi senkin tulla. Tosin äippäripaketin vaatteet taitaa olla aika isoja, joten jonkin verran pitäisi niitä pieniä ostella. Ja sitten tietenkin kaikkea pientä, jonka tarpeellisuuden varmasti huomaa vasta sitten, kun sitä tarvitaan oikeasti.

Isompi ostos, joka myös pitäisi hankkia, on jonkinlainen lipasto, johon saataisiin hoitotaso kiinnitettyä. Toinen vaihtoehto olisi pitää sitä pesukoneen päällä, mutta luulen, että kyllästyisin sen kanssa temppuiluun hyvinkin pian.

Viime viikkoina ollaan pohdittu kovasti myös isomman asunnon tarvetta. Meillä on kyllä nykyiseen henkilölukuun ihan mukavasti tilaa, ja vauvakin sopii jonkin aikaa täällä hyvin elelemään, mutta aikaa myöden tulee yhden lisähuoneen tarve varmasti. Meillä on yläkerrassa 2 isompaa makuuhuonetta, joista toisessa asuu pikkuneiti ja toisessa me. Alakerrassa on sitten olohuone, keittiö ja ihan pikkuriikkinen työhuone. Työhuone ei meille ihan pakollinen ole, mutta kiva luxus, johon on tottunut. Mielelläni en siitä luopuisi. Ollaan mietitty, saisiko neidin kamat siirrettyä tänne (siis työhuoneeseen), mutta aika ahdasta tulisi. Pikkuisen taas haluaisin olevan kuitenkin samassa kerroksessa kuin me. Mä kuulostan varmasti tosi tylyltä mamalta nyt, mutta en haluaisi, että vauva asuisi kovin pitkään (siis nyt puhutaan ehkä noin vuodesta) meidän makkarissa. Ja luulen, että omassa huoneessa nukkumiseenkin tottuisi paremmin, mitä aikaisemmin sen tekisi. Siispä asunnon tarve taitaa tulla jossain vaiheessa eteen. Pikkuneiti tosin jalomielisesti lupasi, että vauva voi nukkua hänen huoneessaan, mutta epäilen, että varmaan noin kaksi yötä saisi aikaan mielenmuutoksen... Mutta onneksi mikään hoppu asunnon suhteen ei ole.

Tänään oli taas ohjelmassa neuvolakeikka. Mama on edelleen hyvässä kunnossa, kohdun koko on pikkuisen käyrien yläpuolella, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Verenpaine oli oikein kohdillaan, mutta hemoglobiini oli päässyt hiukan laskemaan. Edelleen oli normaalin rajoissa, mutta vain nippanappa. Siispä raskausvitamiinia huuleen, niin eiköhän se siitä. Pikkuinen yritti taas väistellä kuuntelulaitetta, mutta taitaa alkaa tila loppua kesken. Se on melkein joka kerta yrittänyt kätkeytyä jonnekin piiloon. Taitaa olla aika yleistä moinen! Joka tapauksessa kaikki ihan kohdillaan ja ei kun uudelleen käymään jokusen viikon päästä.

Muutaman viikon päästä alkaa myös perhevalmennus. Suunnitelmissa olisi mennä sinne. En tiedä kyllä onko jokainen kerta ihan tarpeellinen, mutta ei kai siitä haittaakaan ole. Itseäni kiinnostaa kovasti erityisesti tuo synnytys-osuus, vaikkakin poden aikamoista pelkoa kyseistä toimenpidettä kohtaan. Yritän olla kamalan rohkea ja urhea, mutta pakko on myöntää, että tänään kun neuvolassa synnytyksestä vähän jutusteltiin, niin tippa oli taas linssissä. Terveydenhoitaja sitten ehdotti, että harkitsisin menemistä jonkinlaiseen synnytyspelko-ryhmään vaikka vaan käymään. Tarvii mietiskellä asiaa. Se tuntuu jotenkin naurettavalta, varsinkin kun kuuntelee juttuja tyyliin "kaikki siitä on selvinnyt." Toisaalta taas voisi hiukan helpottaakin. Toisaalta myös terkkari oli kovin kannustava, ja kertoili muun muassa kivun lievityksestä jotain. Ja siitä, että kaikkea saa, ja jos jotain ei saa, niin se pitää olla hyvin perusteltu päätös. Siispä mulle kaikkea heti!! 

Viime viikolla bongasin FST:ltä sarjan nimeltä Kätilöt, ja siellä oli sitten kuvaa synnytyksestä. Ihan hirveäksi poraukseksi meni sen katselu, mutta jostain syystä sen kuitenkin katselin loppuun. Eilen ko. sarjassa oli juttua vauvan kuolemasta ja kuolleen vauvan synnyttämisestä. Siellä on edelleen boxissa odottamassa, en tiedä viitsinkö katsoa sitä ollenkaan. Parempi ehkä olisi, että en katsoisi. Mutta olkoon nyt vielä siellä, jos vaikka sittenkin jonain päivänä uskaltautuisi. Jälkikäteen voi sitten miettiä, että kannattiko...