Hassua, millaisia ajatuksia tämä raskaus tuo mieleen. Tämä on varmaan ihan normaalia (yli?)huolehtimista, mutta aika usein tulee mieleen ajatuksia, että onhan vompatilla kaikki hyvin masussa. Mitään erityisiä tuntemuksia sen suhteen etteikö olisi ei ole, mutta mistä voi tietää, miltä joku epänormaali ylipäätään tuntuisi. Välillä pelottaa, että onkohan se edes hengissä, sitten taas miettii, että miksi ei olisi. Onkohan muilla tälläistä? Odotan jo kamalasti sitä, että muksun liikkeet tuntisi, helpottaisi kovasti, kun tuntisi, että siellä ollaan.

Toinen juttu, mitä odotan on ilmoitus ultra-ajasta. Eli neuvolan täti lupasi laittaa lähetteen niskaturvotus-ultraan (en nyt muista se virallista nimeä), ja lupaili että ilmoitus tulee viikon sisällä. No, yli viikko jo mennyt, eikä kirjettä kuulu. Ehkä se odottaa postilaatikossa. Neuvolassa sanottiin, että yrittävät saada ultra-ajan ennen ekaa lääkärikäyntiäni, ja se on jo kahden viikon päästä. Ja tässä on pääsiäistä ja vaikka mitä välissä. Mutta eipä auta kuin odotella. Sitten näkee taas vompatin, ja pääsee toteamaan, että kaikki on hienosti masussa. Näin on pakko uskoa!

Kolmas odotuksen aihe on se, että masu tulisi kunnolla näkyviin. En nyt sitä tavallaan ihan hirmuisesti kaipaa noin käytännöllisyyden kannalta, näin on ihan helppo olla, mutta... Kun tietää, että on aika turvoksissa masu, niin epäilen että naapuritoimistoissa spekuloidaan jollain tavoin mun masun kasvua. Ja sitten ei tarvisi selitellä ainaista kuskina olemista, ja syömisiä. Toisaalta en ymmärrä, miksi niitä pitäisikään selitellä, mutta niin sitä vaan kuitenkin tekee. Joten kun masu olisi ihan kunnolla näkyvissä, niin kaikki sen näkisi, ja kenties ymmärtäisi, miksi en lähde jatkoille ensi perjantain saunaillasta. Tosin taidan jättää sen saunankin väliin. Vaatteet päällä kun tuota ei vielä välttämättä huomaa, mutta nakuna aivan varmasti. Ja en nyt jaksa kasvavaa masuani nostaa illan puheenaiheeksi, niin ajattelin mennä iltaan juomaan pikku lasillisen punkkua, kenties tölkillisen feikki (siis alkoholitonta)siideriä, sekä syömään itseni turvoksiin. Mutta joo, iltaa kyllä muuten odotan. Kiva nähdä kavereita, mutta sitten kun alkavat örveltää, niin voin poistua kuvioista!

Tästä pääseekin näppärästi seuraavaan asiaan. Kiitos muuten lukijoilleni, jotka jaksatte lukea ajatuksiani. Ja erityisesti kiitos kommenteistanne! Niitä on kiva lukea. Ne kun on tosi mukavia, asiallisia ja fiksuja! Mutta se varsinainen asia oli, että yritin eräänä päivänä etsiskellä netistä tietoa siitä, miten tuo niskapoimu-ultra (nyt muistin sen nimen!) tehdään. No, kovin paljon en tietoa löytänyt (jos joku viitsii kertoa, niin kiitos etukäteen! Mutta ei saa tapella.), mutta eksyin eräälle keskustelupalstalle, jossa tulevat mamit suurin piirtein tappelivat jostain yleistyksistä, ja siitä miten mikäkin asia tehdään, siis liittyen raskauteen. Olin tikahtua nauruun. Siis aivan hervotonta taistelua jostain "yleensä" sanasta (ihan oikeasti).  Eräässä keskustelussa eräs mamma leimattiin juopoksi, kun hän mietti että voiko raskausaikana joskus juoda lasillisen viiniä ruoan kanssa. Huhhuh! Päätin, että en kyseisiin keskusteluihin osallistu, juoppo minäkin tuon perusteella olen... Tuntui että siellä keskustelupalstalla oli pahemman laatuinen nokittelu päällä. En nyt muista tuota sivustoa, mutta lienee monessa paikassa sama asia. Sinänsä harmi, koska tosi moni kommenteista oli asiallinen, mutta sitten nämä pilkunviilaajat tuntuivat (minun mielestäni) pilaavan keskustelun. Toisaalta sopii hyvänä päivänä viihteeksi, huonona päivänä varmaan vetäisin ranteet auki. Mutta mutta. Tulihan avauduttua nyt tästäkin. Mukavaa loppuviikkoa ja erityisesti pikkulauantaita varsinkin niille, jotka sitä pääsevät juhlimaan! Itse muistelen millaista se oli...